Kristillinen avioliitto on vanha perinne, jossa korostetaan yksiavioisuutta eli yhden miehen ja yhden naisen liittoa eliniäksi. Siinä kunnioitetaan myös Kristuksen läsnäoloa keskipisteenä, ja sen uskotaan edustavan Kristuksen ja hänen morsiamensa, kirkon, yhdistymistä.

Kristilliseen uskoon kuuluvien häiden odotetaan ilmentävän näitä uskomuksia seremonian aikana. Musiikista viranhaltijan saarnaan ja parin itse antamiin lupauksiin, kaiken häissä pitäisi asettaa Kristus keskiöön. Tämä tiukka uskon noudattaminen voi joskus ulottua parin ja heidän vieraidensa pukeutumiseen, seremoniassa käytettyihin yksityiskohtiin ja asusteisiin ja jopamiten vastaanotto sen jälkeen järjestetään.

Nykyaika on sallinut eron ja avioeron olosuhteiden niin vaatiessa, ja kirkko on jopa sallinut sen tietyissä maissa. Kristilliset avioliitot pidetään kuitenkin pikemminkin pyhänä liittona kuin siviilisopimuksena, joten monet kristityt uskovat, että häissä annettuja lupauksia ei voi koskaan todella rikkoa ja että pari pysyy Jumalan silmissä naimisissa myös sen jälkeen, kun se onjotka laki erottaa toisistaan.

Merkitykset ja symbolit kristillisissä hääperinteissä

Kristillisissä häissä on runsaasti perinteitä ja symboliikkaa, ja parien on noudatettava niitä, jotta heidät voidaan hyväksyä haluamaansa kirkkoon. Jokaisella vaiheella ja niissä käytettävillä esineillä on kristillisen uskon harjoittamiseen liittyviä merkityksiä.

• Usko huolimatta siitä, että he tietävät, millaisia koettelemuksia ja haasteita heidän tulevaisuuttaan odottaa, he kulkevat eteenpäin uskoen, että Kristuksen ollessa heidän keskipisteessään he pystyvät voittamaan kaiken.

• Yhtenäisyys ilmaistaan useissa tilanteissa häiden aikana, kuten parin vaihtamissa sormuksissa, hunnussa, jota käytetään molempien peittämiseksi, ja valassa "kunnes kuolema meidät erottaa", joka heidän on sanottava ääneen todistajiensa edessä.

• Yhteisön tuki on ilmeistä myös kristillisissä häissä, sillä heidän edellytetään tuovan mukanaan todistajia, jotka ovat heille ja heidän suhteelleen läheisiä. Todistajien läsnäolo sinetöi häävalat, sillä heidän odotetaan antavan tukea pariskunnalle kovien tuulien aikana, jotka saattavat uhata repiä heidät erilleen.

Hääperinteet kristillisessä uskossa

Koska kyseessä on syvästi historiallinen seremonia, on monia rituaaleja ja perinteitä, jotka ovat pakollisia parille, ennen kuin he voivat mennä naimisiin. Tämän vuoksi useimpien kristillisten häiden valmistelu vie kuukausia tai jopa vuosia.

1- Avioliittoa edeltävä neuvonta

Kristillisen avioliiton odotetaan olevan elinikäinen sitoumus, joka ei ainoastaan sido paria yhteen, vaan myös heidän perheensä. Tämän vuoksi parin on käytävä ennen häitä avioliittoa edeltävässä neuvonpidossa papin tai pastorin kanssa varmistaakseen, että he ovat valmiita ja ymmärtävät täysin vastuun, jonka he ovat ottamassa.

Avioliittoneuvonta voi olla myös keino käsitellä ratkaisemattomia psykologisia, henkisiä, emotionaalisia ja hengellisiä kysymyksiä sekä parin välillä että yksilöinä, sillä ne voivat lopulta nousta pintaan ja vaikuttaa heidän liittoonsa.

2- Hääpuvut

Vaikka puvut ovat perinteisesti olleet valkoisia, jotkut kirkot ovat viime vuosina sallineet morsiamien käyttää värillisiä hääpukuja.

Käyttö valkoinen hääpuku Valkoinen tuli suosituksi sen jälkeen, kun kuningatar Victoria pukeutui valkoiseen häihinsä, mikä teki hänestä yhden ensimmäisistä naisista, jotka valitsivat valkoisen häihinsä. Valkoinen merkitsee kuitenkin myös morsiamen viattomuutta ja puhtautta sekä ystävien ja sukulaisten onnea ja juhlia.

Valkoinen väri edustaa kristityille myös pyhyyttä, ja valkoisen puvun on tarkoitus ilmentää Kristuksen läsnäoloa avioliitossa ja kirkon pyhyyttä.

3- Häähuntu

Huntu edustaa myös morsiamen puhtautta sekä avioliiton ja kirkon pyhyyttä. Se symboloi kuitenkin myös Kristuksen ristinkuoleman uhrausta. Raamatussa kerrotaan, että kun Jeesus kuoli, temppelissä riippuva huntu halkaistiin kahtia ja näin poistettiin este kirkon ja Jumalan väliltä.

Kun sulhanen nostaa hunnun ja paljastaa morsiamen muulle seurakunnalle, se edustaa sen esteen poistumista, joka ennen erotti heidät toisistaan pariskuntana. Siitä lähtien heitä pidetään yhtenä.

Morsiamen luovuttaminen

Aivan seremonian alussa, seurueen marssin jälkeen, morsian kävelee hitaasti alttarille. Häntä vastaan tulee joko hänen vanhempansa tai joku hänelle läheinen henkilö, kuten veli tai kummi. He jatkavat matkaa alttarille, jossa he luovuttavat morsiamen virallisesti odottavalle sulhaselle.

Sen lisäksi, että morsiamen luovuttaminen tarjoaa jälleen yhden täydellisen hetken valokuvaajille, se symboloi myös vastuun siirtymistä vanhemmilta aviomiehelle. Naimattomana tyttö pysyy vanhempiensa suojeluksessa, erityisesti isän, jonka on tarkoitus olla kotitalouden tukipilari.

Kun hän lähtee kotoa miehensä luokse, hänen isänsä luovuttaa viestikapulan miehelle, josta tulee hänen kumppaninsa ja suojansa koko loppuelämänsä ajan.

Kutsu jumalanpalvelukseen

Kristillinen avioliitto ei ole vain parin ja heidän sukulaistensa välinen sitoumus, vaan siihen liittyy myös heidän kirkkonsa, seurakuntansa ja yhteisönsä. Siksi kristilliset häät alkavat aina jumalanpalvelukseen kutsumisella, kun viranhaltija pyytää vieraita kokoontumaan rukoilemaan ja pyytämään siunausta parille ja auttamaan heitä kiittämään Herraa heille annetusta armosta. Se on myösvahvistus siitä, että vieraat antavat avokätisesti vahvistuksensa parille ja todistavat vapaaehtoisesti heidän valansa.

Häälupaukset

Kristilliset häät edellyttävät myös, että pari vannoo valan läheisten ja heidän tarinansa tuntevien todistajien edessä. Todistajat toimivat parin oppaina ja tukena tulevaisuudessa, kun he joutuvat avioliitossaan koettelemuksiin.

Muinaisina aikoina häävalat esitettiin veriliiton muodossa, kuten Mooseksen kirjassa kerrotaan. Tätä varten morsiamen ja sulhasen perheet uhrasivat kumpikin eläimen ja asettivat ne huoneen kummallekin puolelle, ja väliin jäävä tila jätettiin parin käveltäväksi, mikä edustaa kahden eri osan sulautumista kokonaisuudeksi.

Vaikka kristilliset häät ovat nykyään kirkon vihkitoimituksia, veriliiton perinne on yhä jättänyt jälkensä nykyaikaisiin häihin. Hääseurue kulkee edelleen käytävää pitkin, joka on jaettu kahteen ryhmään, joista toisella puolella ovat morsiamen sukulaiset ja toisella puolella sulhasen sukulaiset.

Hääsormukset

Vihkisormukset valmistetaan usein jalometallista, yleensä kullasta tai platinasta, jotka ovat todistetusti kestäneet aikaa. Vuosien kulumisen jälkeen nämäkin sormukset menettävät kiiltoaan ja niiden pinnassa näkyy muutamia naarmuja, mutta se ei tee niistä arvottomia. Päinvastoin, jalometallien arvo vain nousee vuosien mittaan.

Tämä symboloi myös pariskunnan avioliittokokemusta. Heillä voi olla riitoja ja haasteita, ja he voivat tahattomasti satuttaa toisiaan, mutta heidän uskonsa auttaa heitä ymmärtämään, että mikään näistä ei tarkoita, että avioliitto olisi menettänyt merkityksensä. Se tarvitsee vain hieman hoitoa, ja sitten se näyttää taas aivan uudelta.

Sormusten vaihtaminen

Pappi tai pastori siunaa ensin vihkiseremoniassa käytettävät sormukset, jotta ne voidaan virallisesti nimetä kahden erillisen henkilön symbolisiksi sidoksiksi. Seremonian aikana paria pyydetään laittamaan sormus toisen sormeen, kun he sanovat valansa ääneen, mikä symboloi heidän sitoutumistaan toisiinsa, kirkkoon ja yhteisöön.

Koska sormukset ovat pyöreitä ilman näkyvää alkua ja loppua, ne symboloivat ikuisuutta, ikuista rakkautta ja tasa-arvoa. Se symboloi sitä, että he seisovat tämän sitoumuksen takana koko loppuelämänsä ajan. Perinteisesti vihkisormuksia on pidetty neljännessä sormessa, joka tunnetaan myös nimellä "sormussormi", koska sen ajateltiin olevan suorassa yhteydessä sydämeen. Mutta riippumatta siitä, kannetaanko sormusta oikealla vai vasemmalla puolella.käsi riippuu kulttuurista ja sen maan käytännöistä, jossa pariskunta asuu.

Raamatun jakeet ja saarna

Useimmat kirkot sallivat parin valita raamatunjakeen lukemisen seremonian aikana. Tämä antaa parille mahdollisuuden valita mielekkään lukemisen, johon he liittyvät tai jolla on jotain tekemistä heidän henkilökohtaisen elämänsä kanssa.

Tämä on kuitenkin tarkistettava virkaa toimittavasta papista tai pastorista, joka varmistaa, että valitut jakeet liittyvät opetuksiin rakkaudesta, sakramentin pyhyydestä, vanhempien kunnioittamisesta ja Kristuksen asettamisesta avioliiton keskipisteeksi.

Itse saarnassa keskitytään arvokkuuteen, vastuuseen ja pyhään velvollisuuteen, joka sitoo paria sen jälkeen, kun he vaihtavat valansa ja pappi tai pastori julistaa heidän avioliittonsa. Siinä myös muistutetaan heitä siitä, että heidän rakkautensa on Jumalan armo, ja siksi heidän on kohdeltava toisiaan rakkaudella ja kunnioituksella, koska se on heidän uskonsa heijastuma.

Päätelmä

Kristillisten häiden häärituaalit ja perinteet saattavat vaikuttaa monimutkaisilta ja joskus jopa vaikeilta toteuttaa. Muista kuitenkin, että jokainen vaihe on otettu mukaan tarkoituksella, jotta saataisiin aikaan onnellinen, rakastava ja pitkäaikainen avioliitto, jossa Kristus on aina keskiössä.