Enkelit ovat olleet ihmiskunnan mukana jo ammoisista ajoista lähtien. Jo antiikin Kreikassa ja Babyloniassa on tietoja tulisista humanoideista olennoista, jotka toimivat ihmiskunnan puolesta. Abrahamilaiset uskonnot ovat luoneet luokitteluja, joissa on kokonainen hierarkia ja erityiset tehtävät, jotka osoittavat heidän läheisyytensä Jumalaan ja mikä on heidän tehtävänsä.

Mutta mikään luokittelu ei ole yhtä mystinen kuin serafien luokittelu.

Serafit (yksikkö: Serafi Niillä on kuitenkin myös muita kiehtovia piirteitä, jotka johtuvat mahdollisesti siitä, että ne ovat peräisin paljon muinaisemmasta ajasta.

Mistä serafit ovat peräisin?

Serafit ovat kristinuskossa enkeliolentoja, jotka kuuluvat taivaallisen hierarkian korkeimpaan järjestykseen. Heidät yhdistetään valoon, puhtauteen ja kiihkoon.

Serafit ovat peräisin suoraan juutalaisuudesta, kristinuskosta ja islamista. Merkittävimmät serafit mainitaan Vanhassa testamentissa kohdissa Hesekiel 1:5-28 ja Jesaja 6:1-6. Jälkimmäisessä jakeessa serafien kuvaus on seuraava:

Hänen (Jumalan) yläpuolellaan oli serafeja, joilla oli kuusi siipeä: kahdella siivellä he peittivät kasvonsa, kahdella he peittivät jalkansa, ja kahdella he lensivät. 3 Ja he huusivat toisilleen:

"Pyhä, pyhä, pyhä on Herra, Kaikkivaltias;

koko maa on täynnä hänen kunniaansa."

Heidän äänensä kuullessaan ovipylväät ja kynnykset tärisivät, ja temppeli täyttyi savusta.

Nämä kuvaukset antavat mielenkiintoisen kuvan serafeista, sillä ne ovat tärkeitä ja voimakkaita olentoja, jotka laulavat Jumalan ylistystä. Serafeista on kuitenkin olemassa erilaisia versioita riippuen siitä, millaisessa uskonnollisessa kontekstissa niitä tarkastellaan.

Serafin uskonnolliset muunnelmat

Juutalaisuus, kristinusko ja islam kertovat serafeista kukin eri tavoin.

• Juutalainen perinne tarjoaa yksityiskohtaisia kerroksia näistä olennoista sekä tietoa serafien erottamisesta muista enkelijärjestyksistä. Kuvaukset eivät kuvaa niitä lainkaan enkeleiksi, vaan humanoidin kaltaisiksi yliluonnollisiksi olennoiksi. Eenokin, 5. Mooseksen ja 4. Mooseksen kirjoissa puhutaan kaikki serafien läsnäolosta.

• Ilmestyskirjan kristillinen merkintä serafeista kuvaa ne ihmismäisiksi, mutta ne ovat myös eläinhybridejä. Niillä on leijonan kasvot, kotkan siivet ja käärme Näistä olennoista käydään ristiriitaa ja keskustelua, sillä joidenkin tutkijoiden teorian mukaan ne eivät ole lainkaan serafeja vaan täysin erillisiä olentoja, koska ne muistuttavat ulkonäöltään khimerejä.

• Islamilaiset perinteet sisältävät myös uskomuksen serafeista, joilla on samanlaiset tarkoitusperät kuin kristillisillä ja juutalaisilla rakenteilla. Muslimit uskovat kuitenkin, että serafeilla on sekä tuhoisia että hyväntahtoisia voimia. Nämä tulevat näkymään tuomiopäivänä maailmanlopun aikana.

Serafimin etymologia

Serafien alkuperän ja merkityksen ymmärtämiseksi on hyödyllistä tarkastella heidän nimensä etymologiaa.

Sana "Serafit" on monikossa yksikön "Serafi" sijaan. Hepreankielinen pääte -IM osoittaa, että näitä olentoja on ainakin kolme, mutta niitä voi hyvinkin olla paljon enemmän.

"Serafi" tulee hepreankielisestä juuresta "Sarap" tai arabiankielisestä "Sharafa". Nämä sanat tarkoittavat vastaavasti "palavaa" tai "korkealla olevaa". Tällainen nimitys viittaa siihen, että serafit eivät ole vain tulisia olentoja, vaan myös sellaisia, joilla on kyky lentää.

Vaikka sanaa serafi käytetään Raamatussa viittaamaan näihin taivaallisiin olentoihin, sanan toinen käyttö viittaa käärmeisiin.

Sellaisenaan tutkijat ehdottavat, että sana Serafim voidaan kääntää tarkoittamaan kirjaimellisesti "tulisia lentäviä käärmeitä".

Serafi-sanan muinaiset alkuperät

Serafi-sanan etymologia, joka tarkoittaa "palavia käärmeitä", antaa viitteitä siitä, että ne ovat peräisin kauan ennen juutalaisuutta, kristinuskoa tai islamia.

Muinaisessa Egyptissä on useita olentoja hauta- ja luolataidekuvissa. Lisäksi faraoiden käyttämissä uraeus-kuvissa on siivekkäitä tulenkäärmeitä, jotka ovat usein ihmisen pään päällä tai leijuvat sen ympärillä.

Babylonialaisissa myyteissä on myös tarinoita käärmeistä, jotka voivat lentää ja tuottaa tulta suhteessa ajatukseen, muistiin ja lauluun. Näissä yhteyksissä serafit on perinteisesti nähty ihmismielen vastineena.

Kaikki tämä tuo mielenkiintoisen yhteyden muinaiskreikkalaiseen käsitykseen muusoista, jotka myös hallitsivat ihmismieltä muistiin, tanssiin, mieleen ja lauluun liittyen ja joilla oli useita löyhiä yhteyksiä tuleen ja käärmeisiin.

Nämä juutalaiskristillisyyttä edeltävät assosioinnit "tulesta" ja "lentämisestä" ympäröivät ihmismieltä suhteessa ajatuksen, muistin, laulun ja jumalallisen kunnioittamisen teemoihin. Tämä ajatus jatkuu ja elää Abrahamin käsityksessä siitä, keitä ja mitä serafit ovat.

Serafien ritarikunta ja heidän ominaispiirteensä

Riippuen siitä, mihin abrahamilaiseen uskontoon viittaat, serafit saavat hieman erilaisia ominaisuuksia. Mutta kaikki kolme kristinuskoa, juutalaisuus ja islamilaiset uskomukset osoittavat, että nämä palavat olennot ovat lähimpänä Jumalan valtaistuinta.

Serafit juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa

Kristillisten kertomusten mukaan serafit ovat enkeleiden ensimmäinen järjestys enkelien jälkeen. Kerubit Nykyään jotkut kristinuskon haarat esittävät, että enkeleillä on yhdeksänportainen hierarkia, jossa serafit ja kerubit ovat korkeimmalla tasolla. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että Raamattu ei tunnista mitään enkeliolentojen hierarkiaa, joten tämä on mahdollisesti myöhempi tulkinta Raamatusta.

Juutalaiset perinteet uskovat myös serafeihin samalla tavalla kuin kristityt, mutta ne antavat syvällisemmän katsauksen niiden luonteeseen, järjestykseen, ulkonäköön ja tehtävään. Useimmat näistä juutalaisista viittauksista asettavat serafit tulisiksi käärmeiksi. Tämä viittaus käärmeisiin erottaa serafit muista enkeleiden järjestyksistä.

Islamissa ei mainita mitään erityistä serafeista, paitsi että niitä on vain kaksi, jotka istuvat lähimpänä Jumalan valtaistuinta. Nämä eroavat toisistaan siinä, että heillä on kaksi siipeä kasvojensa päällä eikä kolme. Ne ovat valon olentoja, jotka kantavat ihmiskunnan kirjattuja tekoja, jotka he esittävät tuomiopäivänä.

Serafin ulkonäkö

Yhdessä niistä harvoista kertomuksista, joita meillä on Raamatussa serafeista, kuvataan, että heillä on kuusi siipeä ja monta silmää, jotta he voivat seurata Jumalan toimintaa koko ajan.

Niillä on kuvailtu olevan kaunopuheinen ja sanoinkuvaamaton kauneus, suuret, jylisevät lauluäänet ja ne hurmaavat jokaisen, jolla on tarpeeksi siunattu tilaisuus kuulla ne henkilökohtaisesti.

Niiden kuusi siipeä ovat erikoinen piirre.

• Kaksi lentämisestä, joka edustaa heidän vapauttaan ja ylistystä.
• Kaksi kasvojen peittämiseen, jotta Jumalan kirkkaus ei hukuttaisi heitä.
• Kaksi jalkojensa päällä, merkkinä heidän nöyryydestään ja alistumisestaan Jumalalle.

Kreikkalais-ortodoksisessa Raamatussa sanotaan kuitenkin, että kaksi siipeä peittää Jumalan kasvot eikä serafien kasvoja.

Kun käännöksiä tarkastellaan tällä tavoin, vaihtelevien tekstien kirjaimellinen tulkinta tulee tärkeäksi, jotta voidaan ymmärtää koko laajuus ja kokonaiskuva. Tämä johtuu siitä, että vanhemmat kielet eivät aina käänny helposti englanniksi.

Serafien rooli

Serafeilla on tärkeä tehtävä taivaassa, sillä he laulavat lakkaamatta ylistystä Kaikkivaltiaalle.

Jumalan ylistäminen

Serafit laulavat virsiä, tanssivat ja ylistävät Jumalaa ja hänen ääretöntä pyhyyttään. Tässä korkeimmassa ja pyhimmässä enkelijärjestyksessä yhdistyvät rakkaus ja totuus, ja ne heijastavat jumalallista myötätuntoa ja vanhurskautta. He muistuttavat ihmiskunnalle Luojasta luomakunnalleen ja näyttävät, kuinka laulaa ja iloita Jumalan ylistyksestä.

Ne eivät nuku, vaan valvovat Jumalan valtaistuimen äärellä lakkaamatta laulamalla, mikä antaa niille eräänlaisen suojelevan holhoojan roolin yhdessä Luojan kanssa.

Puhdistus pois synnistä

Jesajan kertomus hänen kokemuksestaan erään serafin kanssa viittaa heidän kykyynsä poistaa synnit sielusta. Tämä serafi kantoi alttarilta kuumaa hiiltä ja kosketti sillä Jesajan huulia, mikä puhdisti hänet synnistä. Tämä teko puhdisti hänet tarpeeksi, jotta hän saattoi istua Jumalan läsnäolossa ja olla hänen sanansaattajansa ihmiskunnan puolesta.

Trisagion

Heidän kykynsä ja pysyvyytensä lauluissa ja virsissä osoittaa meille myös toisen tärkeän näkökohdan serafien tarkoituksesta. Trisagion eli kolminkertainen virsi, joka sisältää kolminkertaisen vetoomuksen Jumalaan pyhänä, on tärkeä näkökohta serafien toiminnassa.

Lyhyesti

Serafit ovat palavia enkeliolentoja, jotka istuvat lähimpänä Jumalan valtaistuinta ja tarjoavat lauluja, ylistyslauluja, hymnejä, tansseja ja holhousta. Heillä on mahdollisuus puhdistaa sielut synnistä ja opettaa ihmiskunnalle, kuinka kunnioittaa jumalallista. On kuitenkin jonkin verran keskustelua siitä, mitä serafit tarkalleen ottaen ovat, ja joidenkin viitteiden mukaan ne ovat tulisia käärmeen kaltaisia olentoja.