Nykymaailmassa jooga on tunnettu fyysisistä ja fysiologisista hyödyistään. Tällä vähän rasitusta aiheuttavalla toiminnalla on kuitenkin myös pitkä historia, joka näyttää ulottuvan jopa 5000 vuoden taakse. Jatka lukemista saadaksesi lisätietoja joogan muinaisesta alkuperästä, siihen liittyvistä uskonnollisista ja filosofisista käsitteistä sekä sen kehityksestä ajan kuluessa.

Joogan muinaiset juuret

Historialliset todisteet viittaavat siihen, että joogaa harjoitettiin ensimmäisen kerran Indus-Sarasvati-sivilisaatiossa, joka tunnetaan myös nimellä Harappan-sivilisaatio , joka kukoisti Induksen laaksossa (nykyisessä Luoteis-Intiassa) joskus 3500-3000 eKr. Se alkoi luultavasti mietiskelyharjoituksena, jota harjoitettiin mielen rentouttamiseksi.

On kuitenkin vaikea tietää, miten joogaan suhtauduttiin tuona aikana, pääasiassa siksi, että kukaan ei ole vielä löytänyt avainta Indus-Sarasvatin kansan kielen ymmärtämiseen. Niinpä heidän kirjalliset muistiinpanonsa ovat meille vielä tänäkin päivänä mysteeri.

Pashupati Seal. PD.

Ehkä paras johtolanka, joka historioitsijoilla oli tästä varhaisesta ajanjaksosta joogan harjoittamisesta, on Pashupati-tiivisteessä oleva kuva. Pashupati-tiiviste (2350-2000 eaa.) on Indus-Sarasvati-heimon valmistama steatiittitiiviste, jossa on kuvattu istuva kolmijalkainen mies, sarvipäinen mies (tai jumaluus), joka näyttää meditoivan rauhallisesti puhvelin ja tiikerin välissä. Joidenkin tutkijoiden mielestä se näennäisen vaivaton hallinta, jota sinetin keskushahmo harjoittaa ympäröiviin eläimiin, saattaa olla vallan symboli että rauhoitettu mieli hallitsee sydämen villejä intohimoja.

Sen jälkeen kun Indus-Sarasvati-sivilisaatiosta oli tullut huipullaan muinaisen maailman suurin sivilisaatio, se alkoi taantua joskus 1750 eaa. tienoilla, kunnes se hiipui. Syyt tähän sukupuuttoon ovat edelleen tutkijoiden keskuudessa kiisteltyjä. Jooga ei kuitenkaan kadonnut, sillä sen sijaan sen harjoittaminen periytyi indoarjalaisille, nomadikansojen ryhmälle, joka oli alun perin peräisinKaukasukselta ja saapuivat ja asettuivat Pohjois-Intiaan noin vuonna 1500 eaa.

Vedalainen vaikutus esiklassisessa joogassa

Indoarjalaisilla oli rikas suullinen perinne, joka oli täynnä uskonnollisia lauluja, mantroja ja rituaaleja, jotka siirtyivät sukupolvelta toiselle vuosisatojen ajan, kunnes ne lopulta kirjoitettiin muistiin jossakin 1500-1200 eKr. välisenä aikana. Tämän säilyttämisen tuloksena syntyi sarja pyhiä tekstejä, jotka tunnetaan nimellä Veda.

Vanhimmassa Vedassa, Rig Vedassa, sana "jooga" esiintyy ensimmäisen kerran. Sitä käytettiin kuvaamaan joidenkin Intian halki muinaisina aikoina matkustaneiden pitkätukkaisten askeettisten vaeltajien meditaatioharjoituksia. Perinteen mukaan kuitenkin brahmanit (veda-papit) ja rishit (mystiset näkijät) alkoivat itse asiassa kehittää ja jalostaa joogaa koko Intian ajan.ajanjakso, joka ulottui 15.-5. vuosisadalla eKr.

Näiden tietäjien mielestä joogan vetovoima ulottui paljon pidemmälle kuin vain mahdollisuuteen saavuttaa rauhallisempi mielentila. He katsoivat, että tämä harjoitus voi myös auttaa yksilöä saavuttamaan jumalallisen sisällään, luopumalla egosta/itsestään tai uhraamalla sen rituaalisesti.

5. vuosisadan puolivälistä 2. vuosisadalle eKr. lähtien brahmaanit dokumentoivat myös uskonnollisia kokemuksiaan ja ajatuksiaan Upanishadeiksi kutsuttuun kirjoituskokoelmaan. Joidenkin tutkijoiden mielestä Upanishadit ovat yritys järjestää Vedojen sisältämä henkinen tieto. Perinteisesti kuitenkin myös eri Veda-pohjaisten uskontojen harjoittajat olivat nähneet Upanishadit sarjanakäytännöllisiä opetuksia, jotka on laadittu ensisijaisesti siksi, että ihmiset tietäisivät, miten tämän uskonnollisen perinteen keskeiset elementit voidaan sisällyttää heidän elämäänsä.

Upanishadeja on ainakin 200, ja ne kattavat monenlaisia uskonnollisia aiheita, mutta niistä vain 11:tä pidetään "tärkeimpinä" Upanishadeina. Näistä teksteistä Yogatattva Upanishad on erityisen merkityksellinen joogaharrastajille (tai "joogille"), sillä siinä käsitellään kehon hallinnan merkitystä keinona saavuttaa henkinen vapautuminen.

Tämä Upanishad koskettaa myös Vedalaisen perinteen toistuvaa, mutta olennaista teemaa: ajatusta siitä, että ihminen ei ole keho tai mieli, vaan sielu, joka tunnetaan parhaiten nimellä "Atman." Atman on aito, ikuinen ja muuttumaton, kun taas aine on ajallista ja muuttuvaista. Lisäksi juuri ihmisen samaistaminen aineeseen johtaa lopulta harhaisen elämäntavan kehittymiseen.todellisuuskäsitys.

Tänä aikana todettiin myös, että joogaa on ainakin neljää eri lajia, jotka ovat:

• Mantra jooga : mantrojen laulamiseen keskittyvä käytäntö.
• Laya Jooga : Meditaation avulla tapahtuvaan tietoisuuden purkamiseen keskittyvä käytäntö.
• Hatha-jooga : Käytäntö, joka painottaa fyysistä aktiivisuutta.
• Raja jooga : Kaikkien edellisten joogatyyppien yhdistelmä.

Kaikkia näitä opetuksia kehitti ja organisoi lopulta edelleen joogi tietäjä Patanjali.

Patanjali ja klassisen joogan kehitys

Edelleen bestseller. Katso tämä täältä.

Esiklassisessa vaiheessa joogaa harjoitettiin useiden eri perinteiden mukaan, jotka kehittyivät samanaikaisesti, mutta eivät varsinaisesti olleet järjestelmällisesti järjestettyjä. Tämä kuitenkin muuttui 1.-5. vuosisadan välillä, kun hinduistinen tietäjä Patanjali kirjoitti ensimmäisen systemaattisen esityksen joogasta, joka johti 196 tekstin kokoelmaan, joka tunnetaan parhaiten nimellä Jooga Sutrat (tai "Jooga").Aforismit").

Patanjalin joogan systematisointiin vaikutti syvästi samkhya-filosofia, jonka mukaan Prakriti (aine) ja Purusha (ikuinen henki) muodostavat alkukantaisen dualismin.

Näin ollen nämä kaksi elementtiä olivat alun perin erillisiä, mutta Purusha alkoi erehdyksessä samastua joihinkin Prakritin aspekteihin jossain kehitysvaiheessa. Patanjalin näkemyksen mukaan myös ihmiset käyvät läpi tällaisen vieraannuttamisprosessin, joka johtaa lopulta kärsimykseen. Jooga yrittää kuitenkin kääntää tämän dynamiikan päinvastaiseksi antamalla yksilöille mahdollisuuden saadajättävät vähitellen taakseen illuusion "itseä vastaavasta aineesta", jotta he voivat palata alkuperäiseen puhtaan tietoisuuden tilaansa.

Patanjalin Ashtanga-joogassa (kahdeksanjalkainen jooga) joogan harjoittaminen on järjestetty kahdeksaan vaiheeseen, joista jokainen joogaajan on hallittava saavuttaakseen seuraavat tavoitteet Samadhi (valaistuminen). Nämä vaiheet ovat:

1. Yama (hillintä): Eettinen valmistautuminen, jossa opitaan hallitsemaan halua vahingoittaa muita ihmisiä. Keskeistä tässä vaiheessa on pidättäytyminen valehtelusta, ahneudesta, himosta ja varastamisesta.
2. Niyama (kurinalaisuus): Tässä vaiheessa joogin on myös keskityttävä yksilön eettiseen valmistautumiseen, ja hänen on harjoiteltava itseään harjoittamaan säännöllisiä ruumiinsa puhdistuksia (puhtautta), tyytymään aineelliseen tilanteeseensa, harjoittamaan askeettista elämäntapaa, opiskelemaan jatkuvasti hengelliseen vapautumiseen liittyvää metafysiikkaa ja syventämään omistautumistaan jumalalle.
3. Asana (istuma): Tämä vaihe käsittää sarjan harjoituksia ja kehon asentoja, joiden tarkoituksena on parantaa oppilaan fyysistä kuntoa. Asanoiden tarkoituksena on antaa joogaajalle lisää joustavuutta ja voimaa. Tässä vaiheessa joogaajan tulisi myös hallita kyky pitää opitut asennot pidempään.
4. Pranayama (hengityksen hallinta): Tämä vaihe koskee myös yksilön fyysistä valmistautumista, ja se koostuu sarjasta hengitysharjoituksia, joiden tarkoituksena on saada joogi täydellisen rentoutumisen tilaan. Pranayama helpottaa myös hengityksen vakauttamista, mikä puolestaan antaa harjoittajan mielen välttää toistuvien ajatusten tai fyysisen epämukavuuden tuntemusten häiritsemistä.
5. Pratyahara (aistien vetäytyminen): Tässä vaiheessa harjoitetaan kykyä vetää aistien huomio pois esineistä sekä muista ulkoisista ärsykkeistä. Pratyahara ei tarkoita silmien sulkemista todellisuudelta, vaan mielen prosessien tietoista sulkemista aistimaailmalta, jotta joogi voi alkaa lähestyä sisäistä, henkistä maailmaansa.
6. Dharana (mielen keskittyminen): Tämän vaiheen aikana joogin on harjoitettava kykyä kiinnittää mielen katse yhteen tiettyyn sisäiseen tilaan, kuvaan tai kehon osaan pitkäksi aikaa. Mieli voidaan kiinnittää esimerkiksi mantraan, jumaluuden kuvaan tai nenänpäähän. Dharana auttaa mieltä harhailemaan ajatuksesta toiseen, mikä parantaa harjoittajan keskittymiskykyä.
7. Dhyana (keskittynyt meditaatio): Mielen valmistautumista käsitellään tarkemmin, ja tässä vaiheessa joogin on harjoiteltava eräänlaista ennakkoluulotonta meditaatiota, jossa hän keskittää mielensä yhteen kiinteään kohteeseen. Dhyanan avulla mieli vapautuu ennakko-oletuksistaan, jolloin harjoittaja voi aktiivisesti paneutua sen fokukseen.
8. Samadhi (täydellinen itsekokoontuminen): Tämä on korkein keskittymisen tila, jonka ihminen voi saavuttaa. Samadhin kautta meditoijan tietoisuusvirta virtaa vapaasti hänestä keskittymiskohteeseensa. On myös katsottu, että joogi saa pääsyn korkeampaan ja puhtaampaan todellisuuden muotoon saavuttaessaan tämän vaiheen.

Hindulaisuuden mukaan samadhin hallitseminen (ja sitä seuraava valaistumisen saavuttaminen) antaa yksilölle mahdollisuuden saavuttaa moksha, eli henkinen vapautuminen kuoleman ja uudestisyntymisen (samsaran) kehästä, jossa useimmat sielut ovat loukussa.

Nykyään suurin osa olemassa olevista joogakouluista perustaa opetuksensa Patanjalin näkemykseen klassisesta joogasta. Länsimaissa useimmat joogakoulut ovat kuitenkin pääasiassa kiinnostuneita joogan fyysisistä näkökohdista.

Miten jooga saapui länsimaihin?

Jooga saapui länsimaihin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, kun jotkut Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin matkustaneet intialaiset tietäjät alkoivat levittää uutisia tästä muinaisesta harjoituksesta.

Historioitsijat esittävät usein, että kaikki alkoi joogi Swami Vivekanandan Chicagossa vuonna 1893 Maailman uskonnon parlamentissa pitämästä luentosarjasta, joka käsitteli joogan harjoittamista ja sen hyötyjä. Länsimainen kuulijakunta otti Vivekanadan puheet ja niitä seuranneet demonstraatiot vastaan kunnioituksella ja suurella kiinnostuksella.

Länsimaihin saapunut jooga oli kuitenkin yksinkertaistettu versio vanhemmista joogaperinteistä, ja siinä painotettiin asanoita (kehon asentoja). Tämä selittäisi sen, miksi länsimainen yleisö ajattelee joogaa useimmiten lähinnä fyysisenä harjoitteluna. Tällaisen yksinkertaistamisen toteuttivat eräät tunnetut joogamestarit, kuten Shri Yogendraji ja Swami Vivekananda itse.

Laajempi yleisö sai mahdollisuuden tutustua tähän käytäntöön lähemmin, kun joogakouluja alettiin perustaa Yhdysvalloissa 1900-luvun alkupuoliskolla. Näistä instituutioista yksi muistetuimmista on Indra Devin Hollywoodiin vuonna 1947 perustama joogastudio. Siellä joogini toivotti tervetulleeksi useita tuon ajan elokuvatähtiä, kuten Greta Garbon, Robert Ryanin ja GloriaSwanson, hänen oppilaanaan.

Kirja Jooga: kuolemattomuus ja vapaus , jonka kuuluisa uskontohistorioitsija Mircea Eliade julkaisi vuonna 1954, auttoi myös tekemään joogan uskonnollisesta ja filosofisesta sisällöstä helpommin lähestyttävää länsimaalaisille intellektuelleille, jotka pian huomasivat, että joogiset perinteet edustivat mielenkiintoista vastapainoa aikakauden kapitalistisille ajatteluvirtauksille.

Mitkä ovat joogaharjoittelun hyödyt?

Sen lisäksi, että jooga auttaa ihmisiä virittäytymään sisäiseen henkiseen maailmaan, sillä on myös muita (konkreettisempia) etuja, erityisesti fyysisen ja psyykkisen terveyden parantamisen osalta. Nämä ovat joitakin etuja, joista saatat hyötyä, jos päätät aloittaa joogan:

• Jooga voi auttaa säätelemään verenpainetta, mikä puolestaan vähentää sydänkohtauksen riskiä.
• Jooga voi auttaa parantamaan kehon joustavuutta, tasapainoa ja voimaa.
• Joogaan liittyvät hengitysharjoitukset voivat parantaa hengityselimistön toimintaa
• Joogan harjoittelu voi myös vähentää stressiä
• Jooga voi auttaa vähentämään tulehdusta nivelissä ja turvonneissa lihaksissa.
• Joogan harjoittelun avulla mieli voi keskittyä tehtäviin pidempään ja pidempään
• Jooga saattaa auttaa vähentämään ahdistusta
• Joogan harrastaminen voi myös parantaa merkittävästi kehon asentoja
• Jooga voi auttaa parantamaan nukkumistottumuksia

To Recap

Joogalla on selvästi ollut pitkä historia, jonka aikana se on kehittynyt. Tässä on lyhyt yhteenveto edellä käsitellyistä pääkohdista:

• Joogaa harjoitettiin ensimmäisen kerran Indus-Sarasvatin sivilisaatiossa Indusin laaksossa (Luoteis-Intiassa) noin 3500-3000 eaa. välisenä aikana.
• Tässä alkuvaiheessa joogaa pidettiin luultavasti mietiskelyharjoituksena.
• Kun Indus-Sarasvatin sivilisaatio päättyi jossakin noin vuonna 1750 eaa., indoarjalaiset kansat perivät joogan harjoittamisen.
• Sen jälkeen alkoi noin kymmenen vuosisataa (15.-5. vuosisata) kestänyt kehitysprosessi, jonka aikana joogan harjoittaminen kehittyi sisältämään uskonnollista ja filosofista sisältöä.
• Tämän rikkaan perinteen organisoi myöhemmin hindulainen tietäjä Patanjali, joka jossain vaiheessa 2.-5. vuosisadan välillä esitti systematisoidun version joogasta, joka tunnetaan nimellä Ashtanga Yoga (kahdeksanraajainen jooga).
• Patanjalin näkemyksen mukaan joogassa on kahdeksan vaihetta, joista jokainen harjoittajan on ensin hallittava saavuttaakseen valaistumisen ja henkisen vapautumisen.
• 1800-luvun lopusta lähtien jotkut joogimestarit toivat länsimaihin yksinkertaistetun version joogasta.

Nykyään jooga on edelleen suosittua ympäri maailmaa, ja sitä ylistetään sen fyysisistä ja henkisistä hyödyistä.