Hindujen mytologia liittyy läheisesti hindujen uskontoon ja kulttuuriin. Itse asiassa suuri osa hindujen tavoista, rituaaleista ja käytännöistä on peräisin arkkityyppisistä myyteistä. Näitä myyttejä ja eepoksia on koottu ja välitetty yli kolmen tuhannen vuoden ajan.

Hindumyytit kattavat monenlaisia teemoja, ja niistä on tehty erilaisia tulkintoja ja analyysejä. Nämä myytit eivät ole pelkkiä tarinoita, vaan ne toimivat syvällisenä filosofisena ja moraalisena ohjeistuksena sekä aikuisille että lapsille. Tutustutaanpa tarkemmin hindumytologisiin teksteihin ja niiden merkitykseen.

Hindumytologian alkuperä

Hindumyyttien tarkkaa alkuperää ei voida selvittää, koska ne ovat suullisesti tuotettuja ja välitettyjä useita tuhansia vuosia sitten. Historioitsijat ja tutkijat päättelevät kuitenkin, että hindumyytit ovat saaneet alkunsa Intian niemimaalle muuttaneiden arjalaisten eli indoeurooppalaisten uudisasukkaiden tulon myötä.

Arjalaiset perustivat hindulaisuuden varhaisimman tunnetun muodon, ja he tuottivat useita kirjallisia ja uskonnollisia tekstejä. Vanhimmat näistä kirjoituksista tunnetaan nimellä Veda.

Arjalaisten omaleimainen tausta ja paikallisten kulttuurien vaikutus synnyttivät monitahoisia mytologisia tekstejä, joissa on syvällisiä merkityskerroksia.

Vedan jälkeen ilmestyivät Ramayana ja Mahabharata, sankarieepokset, jotka saivat laajaa tunnustusta koko mantereella. Lopulta jokainen kylä ja paikkakunta mukautti myytin omiin perinteisiinsä ja rituaalikäytäntöihinsä sopivaksi.

Näiden myyttien ja tarinoiden kautta hindulaisuus levisi muualle Intiaan ja sai vähitellen lisää kannattajia. Pyhimykset ja askeetit tulkitsivat näitä myyttejä monin tavoin ja toivat esiin tekstiin sisältyviä syvempiä merkityksiä ja merkityksiä.

Vedat

Vedet ovat vanhimmat hindulaiset kirjoitukset, joista kaikki muut tekstit ja myytit ovat peräisin. Ne on kirjoitettu muinaisella veda-sanskritin kielellä 1500-1200 eaa. välisenä aikana.

Vedoissa korostettiin totuuden merkitystä ja merkitystä, ja ne toimivat oppaana puhtaaseen ja kunnialliseen elämään. Teksteillä ei ollut yhtä ainoaa kirjoittajaa, vaan ne kokosi, kirjoitti ja järjesti Vyasa, varhaisen hindulaisuuden suuri pyhimys.

Vyasa jakoi Vedat neljään osaan: Rig-Vedaan, Yajur-Vedaan, Sama-Vedaan ja Atharva-Vedaan. Tämä jako tehtiin, jotta tavallinen ihminen voisi lukea ja ymmärtää tekstejä ilman vaikeuksia.

1- Rig-Veda

Rig- Veda tarkoittaa säkeiden tuntemusta, ja se sisältää 1028 runon tai virren kokoelman. Nämä säkeet on ryhmitelty kymmeneen kirjaan, joita kutsutaan nimellä mandalat . Rig-Vedan hymnit ja runot on suunniteltu vetoomuksiksi, joiden avulla voidaan kommunikoida hindulaisuuden pääjumalien kanssa. Niitä lausutaan yleensä jumalien ja jumalattarien siunausten ja suosion saamiseksi.

Rig Veda antaa myös vaiheittaista opastusta siihen, miten saavuttaa henkinen autuus joogan ja meditaation avulla.

2- Yajur-Veda

Sanskritiksi Yajur Veda tarkoittaa palvontaa ja tietoa. Tässä Vedassa on noin 1 875 säettä, jotka on laulettava ennen rituaalisia uhrauksia. Yajur Veda jaetaan kahteen laajaan kategoriaan, mustaan Yajurvedaan ja valkoiseen Yajurvedaan. Musta koostuu järjestäytymättömistä säkeistä, kun taas valkoisessa on hyvin jäsenneltyjä lauluja ja hymnejä.

Yajur-vedaa voidaan pitää myös historiallisena muistitietona, sillä se sisältää tietoja maatalous-, yhteiskunta- ja talouselämästä Veda-aikakaudella.

3- Sama-Veda

Sama-Veda tarkoittaa laulua ja tietoa. Se on liturginen teksti, joka sisältää 1549 säkeistöä ja melodisia lauluja. Tämä Veda sisältää joitakin maailman vanhimpia melodioita, ja sitä käytetään rituaaliseen kutsumiseen ja laulamiseen. Tekstin ensimmäinen osa sisältää kokoelman melodioita, ja toisessa osassa on kooste säkeistöistä. Säkeistöt on laulettava musiikillisten intonaatioiden avustuksella.

Historioitsijat ja tutkijat uskovat, että klassinen tanssi ja musiikki ovat peräisin Sama-vedasta, jossa annettiin säännöt laulamisesta, laulamisesta ja soittimien soittamisesta.

Sama-vedan teoreettiset osat ovat vaikuttaneet useisiin intialaisiin musiikkikouluihin ja erityisesti karnatismiin.

Upanishadit

Upanishadit ovat pyhän Ved Vyasan kirjoittamia myöhäisiä vedalaisia tekstejä. Ne ovat kaikista hindulaisista kirjoituksista luetuimpia. Ne käsittelevät filosofisia ja ontologisia kysymyksiä, kuten olemista, tulemista ja olemassaoloa. Upanishadien pääkäsitteet ovat Brahman eli perimmäinen todellisuus ja Atman eli sielu. Tekstissä julistetaan, että jokainen yksilö on Atman, joka viime kädessä sulautuu Brahmaniin,eli korkein tai Perimmäinen Todellisuus.

Upanishadit toimivat oppaana lopullisen ilon ja henkisyyden saavuttamiseksi. Lukemalla tekstiä yksilö voi saada enemmän ymmärrystä Atmanistaan tai Itsestään.

Vaikka Upanishadeja on useita satoja, ensimmäisiä niistä pidetään tärkeimpinä, ja ne tunnetaan nimillä Mukhya Upanishadit.

Ramayana

Ramayana on muinainen hindueepos, jonka pyhimys Valmiki kirjoitti 5. vuosisadalla eaa. Siinä on 24 000 säkeistöä, ja se kertoo tarinan Ramista, Ayodhyan prinssistä.

Ram on Ayodhyan kuninkaan Dasarathan perillinen. Mutta vaikka hän on kuninkaan vanhin ja suosituin poika, hän ei saa tilaisuutta nousta valtaistuimelle. Hänen ovela äitipuolensa .., Kaikeyi suostuttelee Dasarathan luovuttamaan valtaistuimen pojalleen Bharathalle. Hän onnistuu yrityksessään, ja Ram, yhdessä kauniin vaimonsa Sitan kanssa, karkotetaan metsään.

Vaikka Ram ja Sita löytävät ilon yksinkertaisesta, askeettisesta elämästä, heidän onnensa murskaa pian demonikuningas Ravana. Ravana kidnappaa Sitan ja vie hänet meren yli Lankaan. Ram, joka on tuskissaan ja raivoissaan rakkaansa menettämisestä, vannoo kukistavansa ja tappavansa demonikuninkaan.

Useiden apinajumalien avulla Ram rakentaa sillan meren yli ja pääsee Lankaan. Ram voittaa demonikuningas Ravanan ja palaa kotiinsa valtaistuimelle. Hän ja hänen kuningattarensa Sita elävät onnellisina useita vuosia ja saavat kaksi poikaa.

Ramayana on edelleen ajankohtainen myös tänä päivänä, ja hindut pitävät sitä pyhänä tekstinä, joka välittää dharman (velvollisuuden) ja vanhurskauden merkityksen.

Mahabharata

Mahabharatan kirjoitti pyhimys Ved Vyas 3. vuosisadalla eaa. Siinä on yhteensä 200 000 yksittäistä säkeistöriviä sekä useita proosakohtia, mikä tekee siitä maailman pisimmän eeppisen runon. Hindulaisuudessa Mahabharata tunnetaan myös nimellä viides Veda.

Eepos kertoo kahden kuninkaallisen suvun, Pandavien ja Kauravien, välisestä taistelusta Hastinapuran valtaistuimesta. Kauravat ovat jatkuvasti kateellisia Pandavien taidoille ja kyvyille ja yrittävät toistuvasti eliminoida heidät. Pandavat voittavat nämä esteet ja voittavat lopulta Kurukshetran sodan. He hallitsevat menestyksekkäästi valtakuntaa useiden vuosien ajan, ja nousevat lopultataivaaseen Krishnan kuoleman jälkeen.

Mahabharatan pääteema on pyhän velvollisuuden eli dharman täyttäminen. Yksilöitä, jotka poikkeavat heille osoitetulta tieltä, rangaistaan. Siksi Mahabharatassa toistetaan periaate, jonka mukaan jokaisen yksilön on hyväksyttävä ja suoritettava hänelle osoitetut velvollisuudet.

Bhagvad Gita

Bhagvad Gita, joka tunnetaan myös nimellä Gita, on osa Mahabharataa. Se koostuu 700 rivistä, ja se on kirjoitettu ruhtinas Arjunan ja hänen vaununkuljettajansa, Herra Krishnan, väliseksi keskusteluksi. Teksti käsittelee erilaisia filosofisia näkökohtia, kuten elämää, kuolemaa, uskontoa ja dharmaa (velvollisuutta).

Gitasta tuli yksi suosituimmista teksteistä, koska siinä esitettiin yksinkertaisesti suuria filosofisia käsitteitä. Se myös tarjosi ihmisille opastusta jokapäiväiseen elämään. Krishnan ja Arjunan keskusteluissa käsiteltiin konflikteja, epävarmuutta ja epäselvyyttä. Yksinkertaisten selitysten ja keskustelevan tyylinsä ansiosta Gita saavutti laajan tunnustuksen kaikkialla maailmassa.

Puranat

Puranat ovat kokoelma tekstejä, jotka kattavat monenlaisia aiheita, kuten kosmogoniaa, kosmologiaa, tähtitiedettä, kielioppia sekä jumalten ja jumalattarien sukuluetteloita. Ne ovat monimuotoisia tekstejä, jotka sisältävät sekä klassista että kansanperinteistä kertovaa perinnettä. Useat historioitsijat ovat kutsuneet puranoja tietosanakirjoiksi, koska niiden muoto ja sisältö ovat hyvin erilaisia.

Puranat ovat onnistuneesti yhdistäneet sekä Intian yhteiskunnan eliitin että massojen kulttuurikäytännöt, minkä vuoksi ne ovat yksi hindulaisten ylistetyimmistä ja kunnioitetuimmista teksteistä.

Uskotaan myös, että he pohjustivat tietä intialaisille klassisille tanssimuodoille, kuten bharatanatyamille ja Rasa Leelalle.

Lisäksi juhlituimmat festivaalit, Diwali ja Holi, ovat peräisin Puranojen rituaaleista.

Hindumytologia populaarikulttuurissa

Hindumyytit on luotu uudelleen ja keksitty yksinkertaistetussa muodossa sekä aikuisille että lapsille. Televisiokanavat, kuten Pogo ja Cartoon Network, ovat luoneet animaatioita eeppisille hahmoille, kuten Bheemille, Krishnalle ja Ganesha .

Lisäksi sarjakuvasarjoissa, kuten Amar Chitra Kadhassa, on myös yritetty kertoa eeposten olennainen merkitys yksinkertaisten dialogien ja graafisten esitysten avulla.

Yksinkertaistamalla eeposten syvempiä merkityksiä sarjakuvat ja sarjakuvat ovat pystyneet tavoittamaan suuremman yleisön ja herättämään enemmän kiinnostusta lasten keskuudessa.

Myös intialaiset kirjailijat ja kirjailijat ovat yrittäneet kirjoittaa myyttejä uudelleen ja esittää ne fiktiivisessä proosassa. Chitra Banerjee Divakarunin teos Illuusioiden palatsi on feministinen teksti, joka tarkastelee Mahabharataa Draupadin näkökulmasta. Shiva-trilogia Amish Tripathin kirjoittama teos kuvittelee Shivan myytin uudestaan antamalla sille modernin käänteen.

Lyhyesti

Hindumytologia on saavuttanut maailmanlaajuisen merkityksen ja tunnustuksen. Se on vaikuttanut useisiin muihin uskontoihin, uskomusjärjestelmiin ja koulukuntiin. Hindumytologia jatkaa kasvuaan, kun yhä useammat ihmiset muokkaavat ja luovat uudelleen muinaisia tarinoita.