Helluntailaisuus on nykyään yksi maailman nopeimmin kasvavista uskonnollisista liikkeistä, ja sillä on yli 600 miljoonaa kannattajaa maailmanlaajuisesti. Tämä määrä edustaa helluntaiuskontojen jäseniä ja muiden uskontokuntien kristittyjä, jotka samaistuvat helluntaiuskontoihin/karismaattisiin uskomuksiin.

Helluntailaisuus ei ole niinkään uskontokunta vaan pikemminkin liike kristinuskon sisällä, minkä vuoksi sitä on vaikea erottaa muista kristinuskon ryhmittymistä, kuten katolilaisista, itäortodokseista tai protestanteista.

Miten se on lisääntynyt reilussa sadassa vuodessa? Tämä johtuu pääasiassa siitä, että se keskittyy kokemukselliseen uskoon ja elinvoimaiseen, energiseen jumalanpalvelukseen, mikä on jyrkässä ristiriidassa Amerikassa 1900-luvulle asti vallinneen protestantismin kanssa.

Helluntailainen vs. protestanttinen

Protestantit ovat hyvin laaja ryhmä, johon kuuluu useita kirkkokuntia, kuten luterilaiset, anglikaanit, baptistit, metodistit, adventistit ja helluntailaiset. Helluntailaisuus on monella tapaa osa protestanttisuutta.

Joitakin samanlaisia uskomuksia helluntailaisuuden ja muiden protestanttisuuden muotojen välillä ovat muun muassa:

• Usko siihen, että Raamatussa ei ole virheitä eikä erehdyksiä ja että se on Jumalan oikea sana.
• Usko uudestisyntymiseen tekemällä parannuksen synneistäsi ja hyväksymällä Jeesus henkilökohtaiseksi Herraksesi ja Vapahtajaksesi.

Kuitenkin tietyt helluntaiuskon piirteet erottavat sen protestanttisuudesta, joka edelsi sen tuloa 1900-luvun alussa.

Tärkeimmät erot ovat, että helluntailaiset uskovat:

• Pyhän Hengen kasteessa, joka antaa seuraajille mahdollisuuden elää 'Hengen' täyttämää elämää.
• Hengellisissä lahjoissa, kuten kielilläpuhumisessa, ihmeissä ja jumalallisessa parantamisessa, mikä vertaa nykyisen liikkeen hengellisyyttä ja opetuksia apostolisen ajan hengellisyyteen ja opetuksiin.

Helluntailaisuuden alku

Amerikan puritaanisen perinnön vaikutus on ollut protestanttisissa kirkoissa pitkään. Ennen 1900-luvun vaihetta kirkon jumalanpalvelus oli hyvin säännelty ja tunteeton. Sunnuntaiaamun pääpaino oli käyttäytymisen asianmukaisuudessa, juhlallisuudessa ja teologisen opin oppimisessa.

Ainoa todellinen uskonnollinen poikkeus tähän oli herätysliike. Herätykset pyyhkäisivät säännöllisesti läpi osia Yhdysvaltojen itäosista ensimmäisinä vuosisatoina eurooppalaisten siirtolaisten saapumisen jälkeen. Näistä merkittävimmät ovat ensimmäinen ja toinen suuri herätys 1730-luvulla ja toinen 1800-luvun alussa.

Herätyskokouksista tuli suosittu keino tavoittaa maaseudun maaseutualueet erityisesti etelässä. George Whitfieldin, Johnin ja Charles Wesleyn kaltaiset miehet saivat mainetta kiertävänä saarnamiehenä, joka vei sanomansa paikkoihin, joissa ei ollut kokopäiväistä papistoa. Tämä perinne tarjosi ympäristön uusille jumalanpalvelusmuodoille.

Herätyskokoukset olivat enemmän kokemuspohjaisia ja siksi jännittävämpiä. Ne houkuttelivat ihmisiä tämän jännityksen perusteella, eikä heitä kiinnostanut, jos joku tuli paikalle vain viihteen vuoksi, koska tämä henkilö kuulisi sanoman ja ehkä kääntyisi.

Tapahtuma, jota useimmiten käytetään merkitsemään nykyaikaisen helluntailiikkeen alkua, on Azusa Streetin herätys vuonna 1906. William J. Seymorin saarnat entisessä AME-kirkossa käynnistivät maailmanlaajuisen liikkeen.

Ennen tätä tapahtumaa helluntailaisuuden synnyttäneet ajatukset olivat itäneet eri puolilla Yhdysvaltoja, pääasiassa etelän valkoisten maaseutuyhteisöjen ja afroamerikkalaisten kaupunkien köyhien väestöryhmien keskuudessa.

Liikkeen juuret ovat 1800-luvun lopun pyhitysliikkeen herätyksissä Pohjois-Carolinassa, Tennesseessä ja Georgiassa. Mies, joka oli vastuussa helluntailaisuuden keskeisten uskomusten levittämisestä, oli Charles Parham. Parham oli itsenäinen herätysliikkeen saarnaaja, joka kannatti jumalallisia parannuksia ja edisti kielillä puhumista todisteena "Pyhän Hengen kasteesta".

1900-luvun vaihteessa Parham avasi koulun Topekassa, KS:ssä, jossa hän opetti näitä ajatuksia oppilailleen. Agnes Ozman, yksi oppilaista, mainitaan ensimmäisenä kielillä puhuvana henkilönä. Vuonna 1901 Parham sulki koulunsa.

Toisen kiertävänä herätysliikkeenä toimimisen jälkeen hän avasi raamattukoulun Houstonissa, Texasissa. Siellä Seymor joutui kosketuksiin Parhamin kanssa. Seymor, joka oli yksisilmäinen afroamerikkalainen, oli Parhamin oppilas ja lähti sen jälkeen Los Angelesiin, jossa hän aloitti saarnaamisen. Azusa Streetin herätys alkoi pian hänen saavuttuaan länsirannikolle.

Helluntailaisuuden erityiset uskomukset

Helluntailaisuuden pääuskomukset ovat:

• Pyhän Hengen kaste
• Kielillä puhuminen
• Jumalallinen parantuminen
• Jeesuksen Kristuksen välitön paluu

Helluntailaisuuden tunnusomaisin uskomus on usko Pyhän Hengen kasteeseen, johon liittyy usko siihen, että kielillä puhuminen on todiste tästä hengellisestä kasteesta.

Nämä kaksi uskomusta on otettu Uuden testamentin Apostolien teoista. Luvussa kaksi kerrotaan alkuseurakunnan tapahtumista, jotka tapahtuivat helluntaipäivänä, juutalaisten viikkojuhlana, jolloin juhlittiin sadonkorjuun päättymistä.

Apostolien tekojen 2:3-4 mukaan Jeesuksen ensimmäiset seuraajat olivat yhdessä jumalanpalveluksessa, kun "heille ilmestyi kieliä kuin tulta, jotka jakautuivat ja lepäsivät jokaisen päälle. Ja he kaikki täyttyivät Pyhällä Hengellä ja alkoivat puhua muilla kielillä." Sitten he lähtivät Jerusalemiin ja julistivat Jeesuksen sanomaa eri kielillä väkijoukoille, jotka olivat kokoontuneet kaikkialta Rooman valtakunnasta. Tämätapahtuma huipentui yli 3 000 ihmisen kääntymiseen.

Helluntailaisuus nostaa nämä tapahtumat kuvailevasta kertomuksesta määrääväksi odotukseksi. Protestantit ja muut kristityt eivät nähneet, että tällainen Pyhän Hengen täyttyminen tai kielillä puhuminen olisi yleistä. Helluntailaiset pitävät näitä välttämättöminä kokemuksina, joita kaikkien uskovien on odotettava kääntymyksen jälkeen.

Jumalallinen parantuminen on toinen helluntaiuskon tunnusmerkki. Uudessa testamentissa esiintyvät sairauksien ja tautien parantumiset ovat helluntailaisille jälleen pikemminkin määrääviä kuin kuvailevia. Nämä parantumiset tapahtuvat rukouksen ja uskon kautta. Ne ovat todisteita Jeesuksen paluusta, jolloin hän poistaa synnin ja kärsimyksen.

Tämä perustuu toiseen helluntailaisen uskomukseen, Kristuksen välittömään paluuseen. Helluntailaiset korostavat ajatusta, että Jeesus voi palata milloin tahansa ja että me elämme periaatteessa aina viimeisinä päivinä.

Kaikki nämä uskomukset laskeutuvat keskusteluun siitä, mitä kutsutaan hengellisiksi lahjoiksi. Tämä termi on peräisin Paavalin kirjoituksista, erityisesti 1. Korinttilaiskirjeestä 12. Tässä Paavali viittaa "lahjojen moninaisuuteen, mutta samaan Henkeen". Näitä lahjoja ovat viisaus, tieto, usko, parantaminen Mitä nämä lahjat tarkoittavat ja miten ne ilmenevät, on jatkuva teologinen keskustelu kristinuskon sisällä.

Helluntaivaikutus

Joku, joka lukee tämän yhteenvedon helluntailaisten uskomuksista, saattaa sanoa itsekseen: "Nämä eivät eroa kovinkaan paljon siitä, mihin minun kirkkoni tai kirkko, jossa kasvoin, uskoo. En tiennyt, että he ovat helluntailaisia." Tämä ei ole totta.

Tämä kertoo helluntailaisuuden vaikutuksesta kaikissa kristillisissä uskontokunnissa. Kuten aiemmin todettiin, helluntailaisuus ei ole niinkään erillinen uskontokunta vaan paljon enemmänkin liike. Osittain tai kokonaan nämä uskomukset vaikuttavat kaikkien uskontokuntien seurakuntiin. Nykyään on esimerkiksi paljon suositumpaa olla helluntailaisen perinteen "jatkumouskovainen" kuin vanhan uskontokunnan "cessationisti".protestanttinen perinne hengellisten lahjojen osalta.

• Kessationistit kannattavat joidenkin hengellisten lahjojen lakkaamista apostolien kuoleman jälkeen. Tämän näkemyksen mukaan esimerkiksi kielilläpuhumista ja parantumisia ei enää esiinny.
• Jatkumonistit ovat päinvastaisella kannalla, ja helluntailaisuus on antanut tälle näkemykselle suosiota.

Helluntaivaikutusta on myös useimmissa protestanttisissa evankelisissa kirkoissa lauletussa suositusmusiikissa. Näissä lauluissa saatetaan pyytää Jumalan läsnäoloa tai toivottaa hänet tervetulleeksi tapaamaan ihmisiä. Sanoituksissa keskitytään Henkeen ja ihmeisiin. Ne ovat peräisin helluntailaisesta kokemuksellisesta palvontaperinteestä.

Eikä se ole mikään yllätys, kun otetaan huomioon, että jotkut maailman suurimmista ja vaikutusvaltaisimmista megakirkoista ovat helluntaiseurakuntia. Esimerkiksi Hillsong Church on helluntaiperinteeseen kuuluva karismaattinen kirkko.

Vuonna 1983 Sydneyn esikaupunkialueella Australiassa perustettu kirkko, jolla on nykyään kampuksia ympäri maailmaa ja 150 000 jäsentä 23 maassa, tunnetaan ehkä parhaiten ylistyslauluistaan, albumeistaan ja konserteistaan. Hillsong Worship, Hillsong United, Hillsong Young and Free ja Hillsong Kids ovat kirkon musiikin eri muotoja.

UKK:t helluntailaisesta vs. protestanttisesta uskonnosta

Helluntaiseurakunta korostaa uskovan suoraa kokemusta Jumalasta sekä Pyhän Hengen työtä.

Tämä uskontokunta perustuu Apostolien teoissa kuvattuun kahdentoista opetuslapsen kasteeseen helluntaina.

Hengen lahjojen, kuten kielillä puhumisen, parantamisen, ihmeiden tai profetoimisen, uskotaan olevan suoraa kokemusta siitä, että Jumala ilmoittaa itsensä.

Ei, se on enemmänkin liike kuin kirkko, ja siihen kuuluu useita kirkkoja, kuten Hillsong Church.

Kyllä, helluntailaiset uskovat, että Raamattu on Jumalan sana ja että siinä ei ole mitään virheitä.

Lyhyesti

Helluntailaisuuden ja protestanttisuuden väliset erot ovat pikemminkin historiallisia kuin perustavanlaatuisia eroja. Mitä enemmän helluntailaiset uskomukset ja jumalanpalvelusmuodot vaikuttavat kristinuskoon maailmanlaajuisesti, sitä vähemmän nämä erot näkyvät.

Harva protestantti pystyisi nykyään erottamaan helluntaiuskon omasta uskontoperinteestään. Se, onko tämä vaikutus hyvä vai huono, on keskustelun arvoinen asia. Silti helluntailaisuuden ja perinteisen protestanttisuuden yhteenkietoutuminen näyttää vain lisääntyvän tulevaisuudessa.