Leijona on voimakas kuva, jota on käytetty vuosisatojen ja kulttuurien aikana taiteessa, musiikissa, arkkitehtuurissa, kirjallisuudessa ja uskonnossa. Se kuvastaa vahvuus , majesteettisuutta, voimaa, rohkeutta, kuninkaallisuutta, sotilaallista voimaa ja oikeudenmukaisuutta. Juudan heimon leijona on esimerkki siitä, että se on tärkeä merkityksen ja henkisyyden lähde sekä juutalaisille että kristityille.

Juudan leijona - juutalaisuudessa

Juudan leijona on peräisin 1. Mooseksen kirjasta, jossa Jaakob siunaa kuolinvuoteeltaan kaksitoista poikaansa. Jokainen pojista on yhden Israelin kahdestatoista heimosta nimetty.

Kun Jaakob, joka tunnetaan myös nimellä Israel, siunaa poikaansa Juudaa, hän kutsuu tätä, "leijonanpentu " ja sanoo, että " hän kyykistyy kuin leijona ja kuin leijonanaaras. " (1. Mooseksen kirja 49:9). Näin Juudan heimo samaistui leijonan symboliin.

Useita vuosisatoja myöhemmin Israelin kuningaskunta, joka oli yhdistynyt kuningas Daavidin ja hänen poikansa Salomon johdolla, jakautui vuonna 922 eaa. pohjoiseen ja eteläiseen kuningaskuntaan.

Pohjoiseen valtakuntaan kuului 10 heimoa, ja se säilytti nimen Israel. Eteläinen valtakunta, johon kuului vain Juudan ja Benjaminin heimot, otti nimen Juuda.

Sen jälkeen kun pohjoinen valtakunta oli valloitettu ja sulautettu Assyrian valtakuntaan, eteläinen Juudan valtakunta säilyi hengissä siihen asti, kunnes babylonialaiset valloittivat sen. Sen sijaan, että se olisi sulautettu kokonaan, osa heprealaisista jäi maahan, ja osa maanpakolaisista palasi lopulta takaisin Babylonian valtakuntaa seuranneen Medo-Persian valtakunnan alaisuuteen.

Nykyaikaiset juutalaiset ovat näiden heprealaisten esi-isiä, ja heidän uskonnollisista uskomuksistaan juutalaisuus on peräisin.

Muinaisessa Israelissa leijona oli tärkeä voiman, rohkeuden, oikeudenmukaisuuden ja Jumalan suojeluksen symboli. On todisteita siitä, että leijonien kuvat olivat näkyvästi esillä sekä Salomonuksen temppelissä että uudestaan rakennetussa toisessa temppelissä, joka rakennettiin maanpaosta paluun jälkeen Esran ja Nehemian aikana.

Heprealaisessa Raamatussa on useita mainintoja leijonista. Siinä mainitaan leijonien olemassaolosta Israelin kaupunkeja ympäröivässä erämaassa. Ne vaelsivat kukkuloilla ja hyökkäsivät usein laumojen kimppuun. Toinen esimerkki on, kun kuningas Daavid väittää tappaneensa leijonan suojellessaan lampaitaan (1. Kun. 17:36). Näin hän perusteli väitteensä siitä, että pystyi tappamaan jättiläisen Goljatin.

Jerusalemin kunnan lippu, jossa on Juudan leijona.

Nykyään leijona on edelleen tärkeä juutalaisen kansan identiteettimerkki sekä poliittisesti että henkisesti. Leijonasta tuli Israelin kansan, sen rohkeuden, voiman ja oikeudenmukaisuuden symboli. Se esiintyy myös Jerusalemin kaupungin lipussa ja tunnuksessa.

Leijonat koristavat usein monien synagogien edustalla olevaa arkkia, koristeltua kaappia, jossa Tooran kääröt ovat. Yleinen koriste näiden arkkien päällä on kivitauluihin kirjoitettu kymmenen käskyn esitys, jota reunustaa kaksi seisovaa leijonaa.

Juudan leijona kristinuskossa

Juudan heimon leijona, kuten monet muutkin Vanhan testamentin heprealaiset symbolit, on taitettu kristinuskoon ja se saa uuden merkityksen Jeesuksen Kristuksen persoonassa. Ilmestyskirjassa, jonka varhaiskristillinen johtaja Johannes Vanhin kirjoitti noin vuonna 96 jKr. viittaa Juudan leijonaan: "Juudan heimon leijona, Daavidin juuri, on valloittanut, niin että hän voi aukaistakäärö" (Ilm. 5:5).

Kristillisessä teologiassa tämän ymmärretään viittaavan Jeesuksen toiseen tulemiseen, jolloin hän palaa kukistamaan kaikki vihollisensa Saatana mukaan lukien. Heti tämän jakeen jälkeen on kuvaus karitsasta, joka on teurastettu. Jeesus ansaitsee tästä kohdasta kristittyjen keskuudessa leijonan ja karitsan kuvauksen.

Kristillisessä teologiassa tämä kohta vahvistaa tärkeitä profetioita Jeesuksen persoonasta ja toiminnasta Juudan leijonana. Hänet tunnistetaan Daavidin perilliseksi ja siten juutalaisten oikeaksi kuninkaaksi. Hänet kuvataan valloittajana huolimatta siitä, että hän kärsi kauhean ristinkuoleman.

Yksi asia, jonka hän siis voitti, on kuolema ylösnousemuksensa kautta. Hän myös palaa saattamaan valloituksensa päätökseen. Hän yksin voi avata käärön, joka toimii ihmiskunnan historian huipentuman ja ajan lopun symbolina Ilmestyskirjassa.

Nykyään kristityt ymmärtävät leijonan kuvan lähes yksinomaan viittauksena Jeesukseen. 1900-luvun puolivälistä lähtien tähän on vaikuttanut paljon C.S. Lewisin teoksen C.S. Lewis Narnian kronikat jossa Aslan-leijona toimii Jeesuksen kuvaajana. Aslan on vahva, rohkea, oikeudenmukainen, hurja ja uhrautuva. Kirjallisuuden ohella leijona esiintyy yleisesti aiheena modernissa kristillisessä taiteessa, musiikissa ja elokuvissa.

Juudan leijona Etiopian valtakunnassa

Toinen mielenkiintoinen tapa käyttää termiä Juudan leijona on Etiopian keisarin arvonimi.

Historiallisten tietojen mukaan, jotka löytyvät 1300-luvun tekstistä, joka tunnetaan nimellä Kebra Negast Etiopian Salomonidynastian perustaja oli Israelin kuningas Salomon ja hänen Jerusalemissa vierailleen Saaban kuningattaren Makedan jälkeläinen.

Tästä vierailusta kerrotaan 1. Kuninkaiden kirjan 10. luvussa, mutta mitään mainintaa sukulaisuudesta tai jälkeläisistä ei ole.

Etiopian sekä kansallisen että uskonnollisen perinteen mukaan Menelik I perusti Etiopian Salomonin dynastian 10. vuosisadalla eaa. Menelikin sukujuuriin vetoaminen oli tärkeä osa keisarillista valtaa useiden vuosisatojen ajan.

Juudan leijona ja rastafariliike

Juudan leijona kuvattuna rastafarien lipussa.

Etiopian keisari, jolla on Juudan leijonan titteli, on näkyvästi esillä seuraavissa teoksissa Rastafarismi , uskonnollinen, kulttuurinen ja poliittinen liike, joka sai alkunsa Jamaikalla 1930-luvulla.

Rastafarialaisuuden mukaan Raamatun viittaukset Juudan heimon leijonaan viittaavat nimenomaan Haile Selassie I:een, joka oli Etiopian keisari vuosina 1930-1974.

Jotkut rastafarit pitävät häntä Kristuksen toisena tulemisena. Kruunajaisissaan hänelle annettiin titteli "Kuninkaiden kuningas ja herrojen herra, Juudan heimon valloittava leijona". Elinaikanaan Haile Selassie piti itseään hurskaana kristittynä ja torjui yhä useammin esitetyn väitteen, että hän olisi Kristuksen toinen tuleminen.

To Recap

Juutalaisille Juudan leijona on tärkeä etninen ja uskonnollinen symboli, joka yhdistää heidät kansana, maansa ja identiteettinsä Jumalan lapsina. Se toimii edelleen muistutuksena juutalaisten julkisessa jumalanpalveluksessa ja sosiaalipoliittisen identiteetin symbolina.

Kristityille Jeesus on Juudan leijona, joka palaa valloittaakseen maan, toisin kuin hänen ensimmäinen esiintymisensä maan päällä uhrilampaana. Tämä antaa kristityille toivoa siitä, että paha, jota nyt on kestettävä, voitetaan jonain päivänä.

Juudan leijona on näkyvästi esillä myös Afrikan historiassa ja 20. vuosisadan afroamerikkalaisissa liikkeissä, kuten rastafarismissa.

Kaikissa näissä ilmaisuissa leijona herättää ajatuksia rohkeudesta, voimasta, julmuudesta, majesteettisuudesta, kuninkaallisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta.