Siddhartha Gautama, jota kutsutaan yleisesti Buddhaksi tai "valaistuneeksi", oli kotoisin etuoikeutetusta elämästä, josta hän lopulta luopui etsiessään pelastusta.

Buddhalaiset uskovat, että meditoidessaan eräänä päivänä puun alla hän sai oivalluksen kärsimyksen käsitteestä. Tästä oivalluksesta syntyivät buddhalaisuuden perusteet, joita kutsutaan virallisesti neljäksi jaloksi totuudeksi.

Neljän jalon totuuden merkitys

Neljä jaloa totuutta tunnustetaan laajalti Buddhan ensimmäiseksi saarnaksi, ja ne ovat siten buddhalaisen käytännön perustavanlaatuisia. Ne sisältävät monia buddhalaisten noudattamia perusoppeja ja -ohjeita.

• Ne edustavat heräämistä Buddhalaisten legendojen mukaan Buddha meditoi bodhi-puun alla, kun hänen mielensä valaistui kärsimyksen ja lunastuksen käsitteistä, mikä lopulta johti hänen valaistumiseensa.
• Ne ovat pysyviä eivätkä koskaan muutu Vaikka tunteet ja ajatukset vaihtelevat ja tilanteet muuttuvat ajan mittaan, kukaan ihminen ei voi välttää tai paeta vanhenemista, sairastumista ja kuolemaa jossain vaiheessa.
• Ne merkitsevät toivoa että kärsimyksen, syntymän ja uudelleensyntyminen He saarnaavat, että valinta on ihmisestä itsestään kiinni, pysyykö hän samalla tiellä vai vaihtaako hän kurssia ja lopulta kohtaloaan.
• Ne symboloivat vapautta Kun ihminen seuraa valaistumisen polkua ja saavuttaa lopulta vapautuneen Nirvanan tilan, hänen ei tarvitse enää koskaan kokea jälleensyntymistä.

Neljä merkkiä/näkymää

Se, mikä sai Buddhan itse muuttamaan elämänsä suuntaa, oli sarja merkittäviä kohtaamisia, jotka hän sai 29-vuotiaana. Kerrotaan, että hän kerran lähti palatsinsa muurien sisältä tutustumaan ulkomaailmaan ja järkyttyi nähdessään todisteita ihmisten kärsimyksestä.

Vastoin täydellistä ja ylellistä elämää, joka oli aina ympäröinyt häntä syntymästään lähtien, se, mitä hän näki, avasi hänen silmänsä täysin erilaiseen maailmaan. Nämä tunnettiin lopulta Buddhan neljänä merkkinä tai neljänä nähtävyytenä:

1. Vanha mies
2. Sairas henkilö
3. Kuollut ruumis
4. Askeettinen (joku, joka eli tiukan itsekurin ja pidättyväisyyden vallitessa).

Kolmen ensimmäisen merkin sanotaan saaneen hänet tajuamaan, ettei kukaan voi välttyä nuoruuden, terveyden ja elämän menetykseltä, mikä sai hänet hyväksymään oman kuolevaisuutensa. Ja karman säännön ollessa voimassa, ihmisen on pakko toistaa tätä prosessia yhä uudelleen ja uudelleen, mikä pidentää hänen kärsimyksiään.

Neljäs merkki puolestaan osoitti tien ulos karman pyörästä, joka on nirvanan eli täydellisen olotilan saavuttaminen. Nämä neljä merkkiä olivat ristiriidassa sen elämän kanssa, jonka hän oli aina tuntenut, niin että hän tunsi olevansa pakotettu lähtemään omalle polulleen kohti valaistumista.

Neljä jaloa totuutta

Buddhalaiset tuntevat nämä opit nimellä "Ariyasacca", ja ne puhuvat muuttumattomista realiteeteista, jotka mahdollistavat nirvanan saavuttamisen. Sana on johdettu sanasta Ariyasacca. ariya , joka tarkoittaa puhdasta, jaloa tai ylevää; ja sacca joka tarkoittaa "todellista" tai "totta".

Buddha käytti opetuksissaan usein neljää jaloa totuutta keinona kertoa omasta matkastaan, ja ne löytyvät Dhammacakkappavattana Suttasta, joka on Buddhan ensimmäisen luennon virallinen muistiinpano.

1- Ensimmäinen jalo totuus: Dukkha

Dukkha eli ensimmäinen jalo totuus, jota yleisesti pidetään "kärsimyksenä", kuvataan joskus negatiivisena tapana tarkastella maailmaa. Tämä opetus on kuitenkin enemmän kuin vain pinnallinen kuvaus ihmisten kokemasta fyysisestä kivusta tai epämukavuudesta. Se ei ole negatiivista eikä positiivista.

Pikemminkin se on realistinen kuvaus inhimillisestä olemassaolosta, jossa ihmiset käyvät läpi henkistä ahdistusta, turhautumisen tai tyytymättömyyden tunteita tai pelkoa yksinäisyydestä. Fyysisesti ihmiset eivät voi välttyä siltä tosiasialta, että kaikki vanhenevat, sairastuvat ja kuolevat.

Kun otetaan huomioon sen todellinen merkitys, Ensimmäisen jalon totuuden voidaan katsoa viittaavan myös tilaan, jossa ihminen on hajanainen tai pirstaleinen. Kun yksilö uppoutuu ulkoisten tai pinnallisten nautintojen tavoitteluun, hän kadottaa elämänsä tarkoituksen. Buddha luetteli opetuksissaan kuusi dukkhan ilmenemismuotoa ihmisen elämässä:

• Synnytyksen kokeminen tai todistaminen
• Sairauden vaikutusten tunteminen
• Kehon heikkeneminen ikääntymisen seurauksena.
• Kuolemanpelko
• Kyvyttömyys antaa anteeksi ja päästää irti vihasta.
• Sydämen halun menettäminen

2- Toinen jalo totuus: Samudaya

Samudaya, joka tarkoittaa "alkuperää" tai "lähdettä", on toinen jalo totuus, joka selittää ihmiskunnan kaiken kärsimyksen syyt. Buddhan mukaan tämä kärsimys johtuu tyydyttämättömistä haluista, joiden taustalla on ymmärryksen puute niiden todellisesta luonteesta. Halu ei tässä yhteydessä tarkoita vain tunnetta siitä, että haluaa jotakin, vaan se edustaa jotakin enemmän.

Yksi näistä on "kāma-taṇhā" eli fyysinen himo, joka viittaa kaikkiin haluamiimme asioihin, jotka liittyvät aisteihimme - näköön, hajuun, kuuloon, makuun, tuntemuksiin ja jopa ajatuksiimme kuudentena aistina. Toinen on "bhava-taṇhā" eli iankaikkisen elämän kaipuu tai olemassaoloon takertuminen. Se on pysyvämpi halu, jota Buddhan mukaan on vaikea poistaa, ellei ihminen olesaavuttaa valaistumisen.

Lopuksi on "vibhava-taṇhā" eli halu menettää itsensä, joka johtuu tuhoisasta ajattelutavasta, tilasta, jossa kaikki toivo on menetetty ja jossa halutaan lopettaa olemassaolo, koska uskotaan, että näin kaikki kärsimys loppuu.

3- Kolmas jalo totuus: Nirodha

Kolmas jalo totuus eli Nirodha, joka tarkoittaa suomeksi "loppua" tai "päättymistä", julistaa, että kaikki kärsimykset loppuvat, koska ihmiset eivät välttämättä ole avuttomia, sillä heillä on kyky muuttaa kurssiaan, ja se tapahtuu Nirvanan kautta.

Pelkkä tietoisuus siitä, mitä todellinen kärsimys on ja mistä se johtuu, on jo askel oikeaan suuntaan, sillä se antaa yksilölle mahdollisuuden toimia sen mukaisesti. Kun ihminen nostaa itsensä poistamaan kaikki halunsa, hän saa takaisin ymmärryksensä todellisesta luonnostaan. Tämä antaa hänelle sitten mahdollisuuden puuttua tietämättömyyteensä, mikä johtaa hänet Nirvanan saavuttamiseen.

4- Neljäs jalo totuus: Magga

Lopuksi Buddha osoittaa tien, jolla voi vapautua kärsimyksestä ja katkaista jälleensyntymisjakson. Tämä on neljäs jalo totuus eli "Magga", joka tarkoittaa polkua. Tämä on Buddhan määrittelemä tie valaistumiseen, joka on keskitie kahden äärimmäisen halun ilmenemismuodon välillä.

Yksi ilmenemismuoto on hemmottelu - kaikkien mielihalujen tyydyttäminen. Buddha eli kerran tällaista elämää ja tiesi, että tämä tapa ei poistanut hänen kärsimystään. Tämän täydellinen vastakohta on kaikkien halujen, mukaan lukien perustarpeen tyydyttäminen. Buddha yritti myös tätä tapaa, mutta tajusi myöhemmin, että sekään ei ollut ratkaisu.

Molemmat tavat eivät toimineet, koska kummankin elämäntavan ydin oli edelleen ankkuroitunut minuuden olemassaoloon. Buddha alkoi sitten saarnata Keskimmäisestä polusta, käytännöstä, joka löytää tasapainon molempien ääripäiden väliltä, mutta samalla poistaa tietoisuuden itsestä.

Vain irrottamalla elämänsä minäkäsityksestä ihminen voi saavuttaa valaistumisen. Tätä prosessia kutsutaan nimellä Kahdeksanosainen polku , jotka ovat Buddhan asettamia ohjeita siitä, miten ihmisen tulisi elää elämäänsä maailman ymmärtämisen, ajatustensa, sanojensa ja käyttäytymisensä, ammattinsa ja pyrkimystensä, tietoisuutensa ja asioiden, joihin hän kiinnittää huomiota, suhteen.

Päätelmä

Neljä jaloa totuutta voi vaikuttaa synkältä elämänkatsomukselta, mutta pohjimmiltaan se on voimaannuttava viesti, joka puhuu vapaudesta ja oman kohtalon hallinnasta. Sen sijaan, että rajoitutaan ajatukseen, että kaikki tapahtuva on ennalta määrätty eikä sitä voi muuttaa, buddhalaisuuden opit sisältävät ajatuksen, että vastuun ottaminen ja oikeiden valintojen tekeminen muuttavat oman elämän kulkua.tulevaisuudessa.